Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Sitä oja-auraa ei ole ruvettu ajamaan, sillä me tuumasimme, että sitä kesantomaan muokkausta emme kehtaa jättää kesken niin lähellä maantietä ja aina pelotti sade myöskin. Perjantaina satoi, vaan ei sentään niin paljon, että olisi pitänyt lähteä työstä pois. Lantaa niille viimeisille saroille kuului pitävän vetää. Onhan se niin vaikeaa, kun emme aina seuraa ohjeitasi työjärjestelyissä ja minua ahdistaa, kun poikkeamme niistä, mutta täytyy sanoa, että parhaimmallakaan tahdolla emme aina saa menemään töitä niin kuin tahtosi on ja meidänkin tahto on enempi pyrkiä ja joutua. Turnesta ei saatu tällä viikolla harvennetuksi jäi vielä toista sarkaa, kun sade tuli niin tytöt loivat vasikkakarsinat ja korjaavat vaatteitaan.Karjakko ei ole vielä tullut. Emme ymmärrä muuta kuin, että hän on sairastunut. Martta lähtee nyt lomalle. Katria emme voi vielä päästää. Augusti ja Iisakki sanoivat, että tuota Muhjalan tupaa on vaikea vuorata kun seinät ovat niin kierot ja hitaasti minusta se työ edistyy. Iisakki oli eilen myllyssä, kun tuntui, että jauhot loppuu kesken, kun täytyy antaa työmiehillekin. Alamaan isäntä oli täällä ja sanoi, että pappilan metsäherrat ovat lähettäneet paperinsa sinne ja nyt odottava niitten paluuta. Täällä kertoivat, että niityillämme on matoja. Aijomme pyhänä käydä katsomassa on niitä. Olisinhan Wienon ottanut mukaani. Minusta tuntuu, että hänen pitäisi saada kävästä jossakin, vaan hän itse ei sano voivansa lähteä rahojen vuoksi. omasi”