Rakkaimpani! ”Waikka olen viime päivinä kirjoittanut pitkiä kirjeitä, niin katson syytä olevan nyt jatkaa, koska on eräitä töitä, joita pitäisi tehdä niitty- ja leikkotyön lomassa. Yksi semmoinen on myllyn pato, johon olisi kiireesti käytävä käsiksi. Se olisi aloitettava alajuovasta ja raivattava mahdollisimman hyväksi aina Niemelän kohdalle asti ja ulkoväylältä alemmaksikin kumminkin on otettava huomioon Niemelän veden tarve. Sitten myllyn yläpuoli, jonka saisi vaikka sementillä lyödä tukkoon. Sen sementin kanssa tukkiminen on vähän kyseen alaista, kun se pato on vähän eri paikalle syynikirjaan merkitty. Mutta se on kaikkein tärkein ja pahin paikka ja kaikessa tapauksessa tehtävä hyväksi. Siinä on ollut porakivet, mutta ne on tulva ja tukit siirtäneet, joten pitäisi palauttaa paikoilleen, enkä luule konsteja olevan, vaikka sementtiäkin käyttää, kun siellä saarien yläpäässä on tavallaan kruunun väylä. Ottakaa muutamia tarmokkaita miehiä tähän nyt veden lämpimänä ollessa. Siinä pitäisi olla yksi johtaja. Eemeli tämä kyllä ymmärtäisi laitattaa, mutta silloin pitäisi olla vielä yksi piiskuri hänen yläpuolellaan. Uusia maanteitä en nyt teille Heikkilään tyrkkää, mutta Mehtälään panen tähän reseptin, jonka saatte antaa Kivipellolle ja rahaa myös toteuttamiseksi. Aivan välttämätöntä ei ole tähän ryhtyä. Mutta jos saa työmiehiä, niin tehdään. Tiedän, ettette ajattele laajennuksia, mutta nämä ovat ennemmin tai myöhemmin tehtävä. Sydämelliset terveiset kotioloja muistelevalta isältä”