Rakkaimpani! ”Ne lehmät eivät olleet siellä Niskalan puolella tehneet niin suuria kuin tytöt kertoivat. Heinikkoa ne olivat mennessään polkeneet ja kuuden ohrapellon päitä tallanneet, mutta ohra oli huonoa. Tästä oli määrätty meidän maksettavaksi häkki heiniä.Sitten nyt on rukiin siemenestä kysyntä. Täällä on useimmat talot myyneet rukiinsa ja ostavat jauhot. Pyhäjärveltä kysyi yksi kauppias ja Juhola ilmoitti minulle. Hän sanoi saavan markan enemmän kilolta kuin jauhokilolta. Otan selkoa kauppiaasta ja annamme hänellekin, kun Sinä ensin hinnan rukiin kilolta.
Nyt on pouta vaan kylmä. Taivas on kylmän kuulakas, pitääkö ruveta pelkäämään hallaa. Koetamme ponnistella, vaan toivoisin toisinaan sadeilmoilla, että työnjohtaja osaisi paremmin järjestellä työt, ettei poutailmoilla tarvitse tehdä. Olen huomannut, että hänen järkensä juoksee poutailmoilla paremmin huomaamaan noita sadeilman töitä ja aina silloin sanon, miksi näitä ei tehty sateella, mutta hän raukka koettaa parhaansa, siis täytyy tyytyä. Karjakkoa me saamme ajatella uutta ja tosissaan, mutta mistä päin?
Kyllä tuntuu kummalta, kun tässä kuussa jo lapset lähtevät kouluun. Oikein pelottaa, kun emme ole mitenkään varustautuneet. Kunpa nyt saisimme tämän heinän tehdyksi niin sitten tuntuisi väljemmältä. Etkös pääse käväsemään kotona? Lämpöinen tervehdys omaltasi”