Kirje 1923-8-29, Helsinki
Rakkaimpani! ”En vielä toivo teiltä kirjettä, mutta kun sydämelläni on muutamia asioita, joista ei tullut annetuksi selviä ohjeita, niin huomautan niistä täten. Ensinnäkin huoleni on kauran kohtalo. En murehdi siitä, mikä on seipäillä, mutta pystyssä olevasta täytyy teidän nyt tehdä johtopäätöksenne. Onko se kaadettava kaikki rehuksi vai onko toivoa kysynnästä. Omasta puolestani olen melkein toivoton sen suhteen, mutta kyllä te osaatte sen arvostella onko jyvä yhtään kehittynyt ja näkyykö siinä voimaa. Tehkää vertailuja turmeltumattoman kanssa. Seipäillä olevia on korjattava suojiin olosuhteiden mukaan. Toivottavasti viikatteilla ja koneilla saatte rukiin ja ohran kuhilaille.Lapset ovat menneet nyt Ouluun. Saalastin Fiia kirjoitti, ettei heillä riihtä tarvita, eikä ole edes rukiinsiementä. Kirjoitin tästä Louhelalle sillä kukapa muu heitä hohoasi?. Se Korpihaan ojaus myös ajatuttaa. Käy katsomassa sitä, eikö se mätikkö rupea loppumaan. Jos niin on niin sitten aurataan traktorilla ja koetetaan uurtaa siihen ojat. Myöskin se ylävarvi sinne kankaaseen päin on hyvin sileää, että voisi senkin aurata yhteen palstaan. Mutta ei oteta kokeilematta 10 sarkaa enempää työn alle. Sinne aidan viereen saisi kaivaa ojan sinne metsään asti a 2 markka syltä. Syd. terveiset teille isältä”