Kirje 1923-9-17, Helsinki

Rakkaimpani! ”Koettakaa vain saada viljoja pois pellolta niin paljon kuin suinkin. Kauran korjuuseen täytynee ottaa kasakoita, sillä tuskin koneillakaan voi sitä leikata. Mehtälän poikien käytöstä jo kirjoitin. Wiekää Kivipelto ja Assinen samalla kertaa niin ei tarvitse kahta hevosta. Toivoselle minun kai täytyy sanoa, ettemme enää pidä. Huomautan hänelle myös paikan Jämsään, jos haluaa mennä. Se työnjohtajan kamarin lattia täytyy tarkastaa. Ikkuna lienee korjattu. Ellei, niin on se valitettava juttu ja tuottaa monenlaista harmia. Harjoittelijat lienee nyt valitut. Anni kai tuntee Wiion. Minusta näyttä oudolta, kun Ylivieskan, Alavieskan ja Kalajoen hakijat on pantu Tyrnävälle ja meille Haukiputaalta ja Kestilästä. Toinen Hankmo on sepän korjattava. Wiikatteet on korjattava Muhjala aitan yliselle, ettei kaikki kalusto ole kastumassa. Muurareita saisit pyytää. Se Oja Paavo on vietävä kalustohuoneeseen. Kun nyt paranisi se työnjohtaja, että auraisi siellä Mantilassa ja Takanevalla. Muualla aurataan hevosilla.Ne varsat Leholta täytyy Weikon noutaa heti kotiin, kun palaa Oulusta. Kertun syntymäpäivä 21 p, jolloin Weikkokin on Oulussa niin sano, että hän toisten lasten kanssa ostaa 20-30 markan lahjan Kertulle. Toisilla ei ole siihen rahoja. Kerttu ja Kalervo kirjoittivat tänään myös Wienolle. Woi kun ne lapsiraukat pysyisivät siellä puhtaina pulmusina. Miten tullenet rahoista toimeen? En ole saanut Wihannista mitään enkä ole myynyt niitä obligaatioita. Koeta lauantaina pankista vaikka Wienon kirjalla Juholalta myös hätätilassa. Eikö ole eläinten ostajia. Syd. terveiset Kyöstiltäsi”