Kirje 1923-9-17, Nivala

Rakkaimpani! ”Täällä on melkein aina satanut, jos vähänkin olisi poutaa, niin kyllä viljat pian kuivavat. Perjantaina oli hyvä ja saimme ohrat kokoon ja olivat kuivia. Iisakki jurnasi kovasti vastaan, sanoi, että pitää olla useampi päivä kuivaa, mutta työnjohtajan kanssa olimme toista mieltä, sillä nythän on sateinen syksy eikä voi luottaa ilmoihin. Eräs mies Maliskylältä oli sanonut, että hehto rukiita painaa 35 kg. Kyllä se uutinen on mustaa ja väkevää. Nyt on Assinen vapaa. Hän kertoi, ettei lähde kuin perjantaina Kivipellon kanssa. Pelttari oli sanonut, että kaikki harjoittelukirjat pitäisi täyttää tilalla, jossa on harjoitellut. Luulen, että muurari on hidas, kun ei ole saanut kuin puoleen väliin takan kahdessa päivässä. Minusta tuntuu, että työnjohtaja uskoo olevansa ensi vuonnakin, kun puhuu niin tulisesti sen kamarin kylmyydestä. Ei se tarkene ellei nosteta sitä lattiaa ja korjata hyväksi.Weikko huopaa niin tuon Iskun viemistä, kun se on vielä hangannut etujalkaansa siihen rautaan, että se on ruvella polven kohdalta sivusta. Ei se kumminkaan sitä onnu, vaan ei ole ihan terve. Seppä meillä taoskelee. Hän aikoi tehdä 7 uutta viikatetta ja kaikki vanhat laittaa kuntoon, niin eiköhän sitten pärjätäkin. Lämpöinen tervehdys omaltasi”