Rakkaimpani! ”Tämän koko sunnuntaipäivän on niin kamalasti satanut. Wirtana vain vesi juoksee pitkin kartanoa. Kyllä tuollainen vedentulo lyö viljat lakoon. Kaurat kyllä näyttävät pysyvän pystyssä. Kävin katsomassa Korpihaan kauraa ja sielläkin oli samanlainen kuin Tammalassa, toisessa päässä oli aivan täysi jyvä toisin pehmeä vaan toisissa ei ole vielä kuin vähän alkua, eikä missään ole enää sitä vettä, jota silloin aina tarkasteli. Nyt tulee kaikista maitoa niin kuin terveestä kaurasta ainakin. Tänne ei kuulu muuta kuin Alamaan emäntä tuli sairaaksi.Maanantaiaamu. Näyttää siltä, että rupeaa selvenemään, vaikka onkin vielä sankassa pilvessä. Koetamme ruveta aukomaan ruispellon laitoja leikkuukonetta varten. Väkeä emme ole uskaltaneet värvätä leikkoon, kun on ollut niin sateista, pianhan väkeä saa näin vähälle työlle. . Kivipelto kertoi, että se oja tuli valmiiksi ja Hakulan Joonaskin sai velkansa maksetuksi. Hän oli kysynyt vielä jonkinlaista urakkatyötä, johon Kivipelto oli sanonut, että teille on niin vaikea antaa, kun te ette tahdo tehdä työtä rehellisesti. Kyllähän sekin oli hyvin jämerä sana. Tänään viemme karjaa Mehtälään, kun saattaa kulettaa meijerissä. Penssarin poika kuului olevan siellä paimenessa ja hän kuului olevan niin tosiotto poika, että on yksin ollut paimenessa, kun Takanevan kaurat on saatu latoon. Kivipelto sanoi, että hän pitää omat tytöt työssä ja täältä tuleva tyttö saa pojan kanssa paimentaa ja toinen on meijerissä. Korkein suojatkoon Sinua. On kummallisen tärkeän tuntoista nyt valtioilma.omasi”