Kirje 1923-9-30, Helsinki

Rakkaimpani! ”Tulimme juuri Wienon kanssa kirkosta. Ilma on mitä kaunein. Muutenkin tuntuu sunnuntailta, vaikka tiedänkin ympärillämme hyvin monenlaisia maininkeja. Kun kirkossa rukoiltiin hallituksen puolesta, niin ajattelin onkin tämä suotavaa, sillä voihan joku kuulija saada pyhätössä ristiriitaisia tunteita, kun meidän suhteen on niin paljon toivomisen varaa. Mutta toisekseen onhan se suurta, kun se vain tulee sydämestä, sillä kansallehan hyvästä hallituksesta on siunausta. Muita rukouksia kehotin Wienon aikanaan kirjoittamaan sopivampaan muotoon, ettei lammaspaimeneksi verrata Jumalan poikaa, jolloin Hän tulisi korotettua kaiken yli.Nyt voinkin ottaa arkipäiväisemmät asiat. En tosin osaa mitään ohjeita antaa, kun en tiedä teidän hommista. Joko Perttula on muuttanut kotiin? Ellei niin olisi heti Mannin kanssa aurattava maantien takana se ensimmäinen syöttövainio. Mehtälään saa jäädä Ransu ja Iivari kuten ennen olen sanonut. Karja luultavasti joutuu pian navetalle. Älkää pitäkö poikineita ja tuntuvia enää ulkona. Pidä huoli, että näille on sitä vehmasta kauraa väkirehun asemasta. Sitten on sinun muistettava, että jokaisesta litrasta, joka tuodaan kotiin, on vähennettävä 30 p. Ottakaa siis takaisin vain se mikä on välttämätöntä. Waadi meijeristiltä elokuun tilistä tarkka selko ja sano että olen määrännyt joka kuukausi lähetettäväksi minulle. Jos menet sinne Kullaalle häihin, niin kysy millainen tyttö on se Selma Saarela, joka tulee harjoittelijaksi Ylivieskasta. Se on ollut palveluksessa Kankaalla juuri morsiamen kotona. Ehkä se on häissä. Muuta en oikeastaan muista. Sydämelliset terveiset Kyöstiläsi”