Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Tänä iltana saanet minun junassa kirjoittaman kirjeen, jossa kerroin karjakostamme. Sanon vieläkin, että olisi aivan ihme, ellei hän olisi sopiva. Hän oli mm. opettajansa perheessä Kuopiossa apuna vieraillessamme ja tarjoajana. Kuten perheeseen kuuluva. Lailan myös tapasin. Hän oli menettänyt jo kaikki rahansa. En antanut penniäkään hänelle, vaan opettajalle häntä varten.Mehtälässä saisi Ransun lehmät ottaa syöttöön ja panna muun karjan joukkoon sillä ehdolla, että hän palkkaa pyhäksi paimenen. Ellei ne ole joukossa, niin ne kuleskelevat missä sattuu apilapelloilla ja sängillä mihin on kylvetty heinäsiemen. Laita nyt varmalla tavalla sana Mehtälään, niin saa Ransukin lehmänsä syöttöön, sillä muuten kulkevat varkaissa. Kauran niiton suhteen en ole yhtään katumuksissani, vaikkakin parempia uutisia ilmoitat jälellä olevasta, sillä ei vielä tiedä mitä siitä tulee ja toiseksi tuntuu ihanalta, että ovat Takanevalla ladossa. Miksei kotona?
Oikein minua hirvittää työväen asema, kun eivät ihmiset pysty tarjoamaan työtä. Oli hyvä, kun viemärit Takanevalla tulivat ennen tulvaa auki. Wahinko vain, että monen lie jäänyt aukaisematta ja vahinko lienee puolinainen. Luultavasti Korpihaan perilläkin rupeaa vesi vaivaamaan. Mutta luokoon nyt ylävarvilla kuten jo sanoin. Koetan ensi pyhänä päästä käymään kotona, vaikka varmuudella sitä en voi päättää. Mitään merkillisempää, paitsi mitä sanomalehdet kertovat, en minä tiedä. Sydämelliset terveiset teille kaipaavalta isältä”