Kirje 1924-1-1, Nivala
Rakkaimpani! ”Täällä on tyyntä pakkasta. Illalla pyöri hiukan moottori ja vettä tulee somasti, toisilla nostoilla tulee pitkä lorahdus ja toisilla hyvin lyhyt tuiskahdus. Missä lienee vika, vaan vika täytyisi löytyä. Wettä on täytynyt aivan joka päivä ajaa.Täällä on kerätty varoja suojeluskunnalle. Talolliset ovat panneet puita toisin sanoen tukkeja ja talottomat rahaa. Ne puut pitää viedä Kuoppalan sillalle ja tukkiyhtiöt ovat luvanneet maksaa niistä puolet enempi. Kyllä minä en ymmärrä miten tämä suojeluskunnan avustaminen on, sillä mitä merkitystä sillä on enää. Olen tietysti tässä asiassa jäänyt jälkeen tai mennyt väärään, vaan minä heittäisin koko homman. Niin vastaa nyt heti mitä panen siihen Alamaan ja pappilan Jussin listaan, sillä he sitä kuljettivat ja niiden puiden pitäisi olla jo 4 p Kuoppasillalla.
Pyhänä menimme Wienon kanssa Wähälleaholle seuroihin ja väkeä oli huoneet täynnä. Wienon täytyikin lähteä ennen seuroja pois, sillä hänen täytyi pitää se esitelmä nuorisoseuralla ja hän olikin siinä onnistunut. Seuroja piti Mustakallio, vaikka kaulansa oli vielä paisuksissa kovasti, vaan ihmiset eivät anna hänelle rauhaa. Kuuluivat ihmiset sanoneen, että ottakaa lääkepullo mukaan. Timonen haudattiin sunnuntaina emäntänsä viereen.
Nyt on uuden vuoden aamu, kun tätä raapustelen. Jumala rakas Isämme olkoon meidän kanssamme. On niin turvallista olla Hänen turvassaan. valoimme illalla tinoja. Sinun tinasi odottaa omistajaa. Wienolle tuli komea tina oikein suurikin, kun hän on niin hentonen. Jumala suojatkoon Sinua. omasi”