Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Kuulehan, kun minä olen sitä mieltä, ettei Wieno saisi asua yksin. Hänen kehityksensä vaatisi välttämättä olla aina vierasten ihmisten parissa. Luulen, että hän sillä tavalla oppisi seurustelemaan ja unehuttamaan oman itsensä. Se vierasten seurassa olo karsisi särmiä, joita häneen on liittynyt. Pidä isä tätä silmällä.Tänne ei kuulu mitään erikoista. Weikko oli iloinen, kun lupasit mennä aikaseen halolle, että saa mennä kilpa-ajoja katsomaan. Kivipelto korjasi kaksi savirekeä. Weikko kertoi, että heti kun isä tulee kotiin, niin heti hän ampuu Ajon. Se on mennyt niin kovin pahaksi. Ilma on täällä lämmennyt. Nyt on vain 5 astetta.
On niin mukava odottaa annoitteko rouva Ritavuorelle sitä kirjaa vai pidittekö sen loukkauksena. On niin rauhanen sunnuntaiaamu. Nousin ennen viittä raapustelemaan, sillä kirjoitin Ouluunkin, sillä heillä raukoilla ei ole puita eikä rahaa.
Saa nähdä tuletko kotiin nyt levähtämään vai miten kääntyy kaikki. Toivon, että osaat käyttäytyä arvokkaasti, sillä niin ihmeellistä kuin se onkin, niin aina saamme toisia kohtaan osoittamamme käytöksen itse kokea. Emmehän saisi persooniin kohdistaa suurissa käänteissä katsettamme, vaan yksinomaan Korkeimman johtoon. Jos ala-arvoista on niin sen asiaomainen jossain muodossa saa kärsiä. Te nyt nukutte juhlimisen päälle. Näen niin teidät, kun ei olisikaan matkaa välillämme. Lämpöinen tervehdys omaltasi”