Rakkaimpani! ”Tuntuu hyvin surulliselta, että olet sairaana. Ilmoitin tästä myös Wienolle. Toivomme toipumistasi. Kyllä me työnjohtaja tarvitaan Weikolle avuksi, kun on laajat hommat. Mutta ikävä niiden poikien kanssa on tinkiä. Kyllä Tuomisella lienee erehdys meidän kesällisestä keskustelusta. Minä sanoin Sinulle heti, mitä tarjosin oliko 7500 vai 8000 ja kahdet kengät. Ehkä sanoin 7500 ja kahdet kengät ym. että se tekee 8000. Muistelkaapa nyt Weikon kanssa, mitä sanoin. Paras on meidän näistä pojista ottaa toinen, sillä oudoissa voi sattua Tammisia. Tamminen ja Kanerva olivat hakeneet Ed. Kirralle. Hän tiedusteli minulta niitä. Mahdollisesti voisi K päästä, mutta hän ei ottanut päätökseen ennen kuin neuvottelee vielä entisen kanssa. Arville riittäisi 100 mk, mutta kun otin niistä vanhemmista kengistä 75 mk, niin sen tähden lupasin viime viikolla. Häntä tuskin tarvitsette enää. Mutta ne Järvikylän miehet ovat enempi roskailmojen miehiä. Olen hyvin kahdella päällä kirjoitanko Kanervalle. Eikö Weikko voisi kysyä Kanervaa. Tuomiselle saisi sanoa, ettei minun tarkoitus ollut sanastani perääntyä, mutta minun mieleeni jäi, että tarjosin 7500 mk sekä vuorivärkkiä. Nisulaa ei voi ottaa. ehkä en kirjoita nyt pojille, niin voimme tuumia vielä. Ilmoita heti, mikä muisto teillä on asiasta.”