Kirje 1924-10-11, Helsinki

Rakkaimpani! ”Kyllä minua hirvittää se Muhjalan laitto. Jos olisi otettu oikea mies Iisakille toveriksi, niin olisi ollut aikoja valmis. Mutta se erehdys on tullut eikä voi korjata. Muuten en osaa moittia töiden viipymisestä, sillä Joella oli kovin monenlaista työtä. Samoin on Mehtälässä niin suuret työt, että siellä tarvitaan miehiä ja hevosia. Mylly täytyy nyt saada liikkeelle heti. Tuntuu kovin pahalle, kun ei edes eläinjauhoja saada kotona. Kirjoitan Weikolle nyt töistä. Kanervalle ja Tuomiselle saa sanoa, että tulen lauantaina kotiin. Kenties kirjoitan heillekin yhteisen kirjeen, jos tässä kerkeän. Mitä sanoi Stenrothin emännälle se Mantilan karjakko? Se asia on auki. Työnjohtajia on vaikka kolme tusinaa, mutta niistä pojista otamme toisen. On ikävä, kun se Weikko ei sano mielipidettään poikien suhteen. Mutta kyllä kai asia selvenee, kun tulen kotiin.Ellei auto kulje 18 pv:nä, niin paras olisi panna Weikko vahtaamaan tuloani, niin saan lypsetyksi mielipiteen parhaiten. Sydämelliset terveiset Kyöstiltäsi.
JK. Raha-asiain sopivin järjestely, siten että lainaat, kunnes tulen kotiin. Pojille saa sanoa terveisiä, että palautan huomenna heidän paperinsa, jotta voivat kirjoittaa ne puhtaaksi ja laittaa paperinsa kuntoon. Ehkä myös huomenna kirjoitan heille”