Kirje 1924-10-8, Helsinki
Rakkaimpani! ”Odotin hartaasti teiltä kirjettä, mutta turhaan. Jos nyt pitäisitte minua tehtävien tasalla, niin voisin antaa ohjeita, mutta sokkosilla en tietysti voi sitä tehdä. Siis täytyy minun töistä vaijeta. Rukiita käskin rahamenojen tukkeeksi myymään. Mutta rukiiden hinta nousee yhä, joten täytyy minun neuvotella Juholan kanssa hinnasta. Jos kumminkin täytyisi myydä, niin kysy kuinka paljon hän maksaa. Hinnan pitäisi olla siellä noin a`3 kg.Viikon päästä tulen kotiin ja tuon rahaa poikien tilitystä varten. Eino Nisula kyseli paikkaa. En vastannut vielä, sillä en voi häntä työnjohtajaksi suosittaa. Etumiehenä hän menee, sillä olishan se vankka ja raavas mies. Se on kumma, kun minä olen viikkoja ja nyt taas viime yönä ollut levoton Kainon suhteen. Kun se muka oli joutunut tietymättömiin. Tekin Wieno, Katri ja äiti suritte sitä. Se on uni, mutta kummalta tuntui, kun se uusiintui.
Lahti kai pitäisi tehdä piakkoin. Ei voi täältä määritellä. Täytyy karjakon kanssa suunnitella kun tulen kotiin. Myymään ei sopine, niin täytyy teurastaa runsaasti. Lähetän kaavakkeen lääkärin syyniä varten. Kun Tuominen käy tämän kanssa lääkärillä ja ottaa häneltä laskun puoskimisestaan, niin hoidan minä sitten sen asian, kun vaan Tuominen valtuuttaa minun maksamaan ja kuittaamaan. Minä valmistan täällä muut paperit. Kuten sanoin en nyt osaa ohjeita antaa, kun en tunne asiaanne. Syd. terveiset Isältä”