Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Hyvän näköisiä miehiä me saimme Orismalasta. Saa nähdä sitten, mitä ne ovat. Me annoimme wappuna vapaata puolilta päivin miehille. Koivu soitti wappuna ja sanoi, että yhtiö vaatii, että meidän pitää mennä joelle pinkkaamaan niitä puita korkeampiin läjiin. Kivipelto soitti sitten heti Koivulle, kun tämän kerroin. Miksi ette sanonet isännälle, mutta Koivu oli vain sanonut, että yhtiö voi pidättää teiltä viimeisestä tilistä, jos ette mene, sillä mekään emme saaneet tästä välityksestä korvausta. Koivu aikoi tuoda minulle lopputililaskelman. Ne yhtiön miehet ovat siellä pinkkaamassa, joten Kivipelto menee sinne etumiesten kanssa sopimaan tästä.Korva kuoli sinne Kokkolaan tiistai-iltana 7 aikaan. Wanha juoppo ei voinut kestää sitä tautia. Tuntuu se somalta, kun vasta viikko sitten olimme siellä hautajaisissa ja kauppias oli siellä virkeänä ja nyt makaa kylmänä. Tämä on järkyttävästi koskenut hänen sisäpiiriinsä.
Aina vähin on vedetty heiniä. Takanevalta vetivät kaikki heinät myllylle, että Iisakki saa siellä myydä. Niistä paraimmista heinistä ottaa I 1.10 p. Suhonen oli noutanut niitä 300 paalia. Kaikin voimme hyvin. Jalkani ei ole vielä terve. Täytyy ruveta vähän rauhaan, kun Iida on täällä. Korkeimman apua toimillenne. Wienolle terveisiä.
JK.
Karjakko itki, kun sinä lähdit. Luulen, että häntä kiusasi se väkirehun asia. Nyt hän kävi pyytämässä, jos otettaisiin lisää, sillä häntä pelottaa lehmien ehtyminen, kun niin paljon on vielä poikimatta.”