Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Ei isä tainnut muistaakaan, kuinka suuri työ on noiden peltojen kylvökuntoon tulemisesta. Kyllä Korpihaaalla on vielä työtä kovasti. Tunkiot ovat melkein läpijäässä, ja pelto niin märkä, että upottaa, sillä täällä on satanut kahtena päivänä ja taas viime yönä on satanut. Hevoset kaikki ovat lujasti työssä. Lauantaina kuleskelin katsomassa. Kävi niin sääliksi, kun Jänne Idun kanssa veti kuokkakarhia ja oikein märkä pelto. Jänne asteli niin kuin se ontuisi ja kun Weikko pääsi pellon päähän, niin se vapisi. Vaikka Weikko sanoi ajavansa taiten ja vähän kerralla. Jänne raukka on vielä varsa. Milloin Wilpasta voi ruveta käyttämään? Kyllä sillä on komea varsa. Sillä on tanakat jalat ja rinta leveä. Meitä jo pelotti, ettei Wilpas toinnu siitä, vaan meni onnellisesti loppujen lopuksi. Kerkesin minä jo soittaa lääkärille. Kyllä on mukava, kun harjoittelijat ovat niin hyviä miehiä. Kyllä meillä nyt ei tulisi mitään, jos pojat olisivat huonoja.Lähetän tämän Maikki raukan vekselinkin taas Sinulle. Hänellä kuului olevan oikein taas ahdasta. Weljeni kuului vähän jo Maikille maininneen, että koettaisi säästää. Heikille hän on suoraan lähettänyt velan suorituksen eikä Maikin kautta niin kuin oli aikonut. Lähden huomenaamuna Ouluun. Lienetkö ennättänyt lähettää sen kankaan, jota Wieno esitti. Takanevalla on kaura tehty maanantaina menevät Ryönään. Lämpöinen tervehdys omaltasi”