Kirje 1924-5-4
MaanantaiaamuOlimme lääkärillä illalla ja näin siellä uuden pianon, vaan en pidä sen ulkomuodostakaan. Ääntä en oikein kuullut, kun sillä vain harjoiteltiin ääniä. Ei yhtään tuntunut meidän piano jäävän varjoon. Talonväki tuumasi, että täytyy meidän ottaa virittäjä yhteisesti, niin tulee halvemmaksi, sillä heidän piano oli mennyt epävireeseen kuljetuksessa.
On se vähän vaikea pitää heinässä tuo navetta. Riita tahtoo olla karjakon ja Kivipellon välillä. Kuormia ei kyllä saa niin suuria, sillä tien sanoivat olevan pahan. Tuntuu se elämä aina niin kummalliselta, kun Sinä lähdet pois. Täytyyhän sen mennä jotenkin. Sieltä Somerolta oli lähetetty yksi hehto niitä ohria. Wille soitti ja sanoi sen säkin olevan heidän makasiinissaan ja pyysi sitä itselleen. Se opettajatar on surrut tätä asiaa niin, että on tullut paljon sairaammaksi. En ole siellä käynyt, sillä tuo jalka yhä vaivaa. Weikko on minua kulettanut hevosella lauluun. Kaipaavat terveiset omaltasi”