Kirje 1924-5-6, Kotona
Rakkaimpani! ”Puhun niiden tukkien siirrosta. Lauantaina oli siellä siirtelemässä 4 miestä ja 1 hevonen nyt maanantaina 5 miestä ja hevonen. Puolilta päivin meni vielä kuudes. Ja vielä sanoivat 5 mieheltä menevän puoli päivää. Harjoittelijat, jotka ovat siellä olleet sanoivat, että se on suuri työ. Nyt sataa vettä ja jäät ovat menneet yöllä. On ihana, kun sataa päästäisiin pellolle. Heinänostajia on ollut ja pankkiin arvelimme Weikon kanssa viedä rahat ja kohta rupeaa siatkin porsimaan. Sanopas nyt mitä perimme porsailla? Kivipelto on Wäinön kanssa ajamassa aidaksia. He olivat tuoneet niitä 10 kuormaa ja puolet oli jäänyt metsään.Suutaria ei ole näkynyt, vaan sitä olisikin pitänyt mennä noutamaan enkä minä muistanutkaan. Satulaseppä on vielä meillä. Hän laski, että niihin rilloihin menee 6 mustaa vasikan nahkaa ja me emme oikein saattaneet siihen vielä ryhtyä, sillä ihmiset hätäilevät sikojensa kanssa. Perunansiemen täytyy tänään nostaa, sillä pelottaa, jos kuoppaankin rupeaa tuleman vettä. Sataa ihanasti vettä ja lämmintä on 5 astetta.
Nyt karjakko näyttelee luonnettaan. Ja minunkin täytyi hänet kutsua ja pyytää, etteivät panisi laariin. Tuodaan nyt rehuja, joita saavat panna laariinkin. Nyt vasta ymmärrän, että karjakko on omapäinen luonne. Ei hän piipahda tännekään niin kuin ennen. Koita nyt hommata niitä väkirehuja, että päästään tasapainoon. Ainasoja tuli pyytämään, että hän saisi hajottaa Korpihaalla savea, kun ei ole leipää eikä työtä. Lupasimme hänet sinne, vaikka emme tiedä mitä maksetaan kuormalta. Huomenna mennään Mehtälään, jos on kuiva ilma. Lämpöisin tervehdys omaltasi”