Kirje 1924-5-7, Kotona
Kiitos kirjeestäsi. ”En ymmärrä miten et ole saanut kirjettä lauantaina, sillä perjantaina panin sen täällä postiin luulossa, että saat sen lauantaina. Sunnuntaiaamuna pani Kivipelto kirjeen töistä, johon minä pistin vain sen tukkilaskun. Olen sitten vielä kirjoittanut yhden kirjeen. Nämä kaikki olen osoittanut kuten niin monesti ennenkin Eduskuntatalo. Luulen kumminkin ne jo sinun saaneen.Taas on kylmännyt aika kovasti. On täällä joku jo ollut pellollakin karhihtemassa. Junttilan Antti kävi maksamassa velkansa 800 mk. Pirttiperästä saimmekin 8 htl ohria, niin eihän meidän enää tarvitse hankkia osuuskassan ohria. Ja sen opettajattaren ohria on Ylivieskassa 1 htl. Kyllä se opettaja oli masentunut kun kuuli, että ne olivat pidättäneet vielä yhden hehdon. Heti oli hän kirjoittanut sinne taloon, josta oli seurauksena se, että pantiin se säkki tulemaan, joka oli vielä käyttämättä. Heiniä ostetaan niin pienissä erissä.
Karjakon kanssa kuljemme semmoisessa ristiaallokossa. Ei hän piipahda tänne kuten ennen. Kaikki johtuu heinistä. Wankka on loukannut jalkaansa kavion rajasta, joten se nilkuttaa ja pitää nyt pitää tallissa.
Satulaseppä vietiin illalla Pirttiperään. Suutaria ei vain kuulu. Jäät ovat menneet jo. Vesi on niin yltynyt, että on pyykkituvan seinässä asti. Korvan hautajaiset ovat ensi lauantaina. Olishan se mukava, kun tulisit sinne. Koetamme hommata niitä soijarouheita. Kivipelto ja karjakko ovat myöskin riidassa. Ei Kivipelto vaan karjakko on äkänen. Luulen, ettei hän ole meidän karjakko eikä hän voi pitemmälle viihtyäkään. Hän sanoo hakevansa semmoista paikkaa, jossa ei kielletä lehmille antamasta. Eihän mekään kielletä muuta kuin tunkiolle panemasta. Lämpöisin tervehdys äidiltä. Muistinkin että kirjoitin Wienolle niin tuli loppu sama.”