Kirje 1925-10-12, Kotona
Rakkaimpani! ”Meille tuli suuri vahinko kuin se sika porsi ja 7 kuoli ja 6 jäi vain eloon. Se on ollu minusta niin paha, etten ole tahtonut päästä tasapainoon ollenkaan. Olen niin hartaasti odottanut ja käynyt tutkimassa ja sittenkin vahinko tuli. Illalla kun kävin katsomassa, emo makasi eikä tullut yhdestäkään nisästä maitoa. Yöllä kumminkin sitten oli porsinut ja näin surullisesti kävi. Tämä vaivaa minua yhä ja kysymys miksi en mennyt navettaan tulee aina uutena eteen. —Kerttu kultakin joutui niin pitkäksi aikaa sinne sairaalaan. Jumala panee ihmisen väliin niin pimeyyteen, ettei näe mihinkään päin, tuntuu kuin sielun peittäisi synkkyys, josta ei tahdo päästä pois. Pian tulet toki kotiin oikein synkän omasi luo”