Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Älä nyt sure tapahtunutta vahinkoa, sillä eihän sinulta ainakaan voinut enempää vaatia asian auttamiseksi. Kun kerran olet tehnyt parhaan ymmärryksesi mukaan, niin silloin ei ole syytä suruun.Se maaherrakysymys on yhä edessäni. Muistan kodin kaikkineen, mitä siihen kuuluu sekä lääniläisten toiveet, mutta toisella puolen olen kovin arka, kun tiedän muutamien katsovan sopimattomaksi, jos virassa oleva ministeri astuu erotetun sijalle. Jos hän olisi pyytänyt eroa niin olisin ottanut sen vastaan, mutta alentavaa olisi, jos ihmiset muistaisivat, että minä yhtenä olen ollut erottamassa ja sitten itse astun tilalle. Sen tähden olemme Wienon kanssa sopineet, etten ota sitä vastaan. Tiedän, että sinä soisit sen, jos asia luonnollista tietä olisi mennyt, vaan mitä mahtanet ajatella, kun se meni tämmöiseksi. Tulen lauantaina kotiin kuten olen luvannut. Ota reipas ryhti taas päällesi, etten kohtaa siellä surevaa kultaa. Hääpäivämmekin on sunnuntaina, joten on sinun valmistauduttava sulhoa vastaanottamaan. Syd.terveiset. Näkemiin Kyöstisi”