Rakkaimpani! ”Eilen ratkaistiin maaherran asia. Minä taistelin kovasti itseni kanssa, mutta sittenkin kieltäännyin, ettei voi kukaan sanoa syöneeni Matin ulos päästäkseni itse tilalle. Kaikki korkeimmalla tasolla olevat ystäväni sanovat tekoani oikeaksi, mutta toiset eivät käsitä ollenkaan kantaani. Presidentti painosti kovasti. Tämä oli Wienolle ja minulle vaikea asia. Lopuksi ei minulle merkinnyt Pehkonen mitään. Ratkaisin ainoastaan sen välillä minkä pidin kirkkaimpana tekona. Ja tästä ratkaisusta ei pitäisi olla syrjäisillä mitään sanottavaa. Mutta meidän perheen kesken asia on toinen. Eräs valtioneuvoston jäsen sanoi ”se oli suuri moraalinen voitto Kalliolle, kun voitti itsensä”. Ja kyllä siinä tarvittiinkin kaikkeni, sillä hetken jo epäilin ja ajattelin antautua.Työnjohtajat kirjoittivat minulle äärettömän kauniin kirjeen. He sanoivat, ettei he liikutuksen vuoksi voineet julkisesti kiittää puheeni loputtua. Siinä oli molempien allekirjoitus. Kiitä heitä tästä kirjeestä, kun lähtevät, sillä se koskee sinuakin.
Eduskunta alkoi työnsä. — Saa nähdä enkö tule vastaisuudessa näkemään tämän teon kirkkautta. Näin merkillisen unen tänne tullessani junassa. Minä olin suostunut ja kysyin Wienolta; ”huutiko Joukahainen minun suostuvan”. Wieno pyrskähti itkuun ja sanoi; se tiesi sen, ”että minä suostun”. Toisin sanoen tunsi luonteeni, etten painostusta kestä. Minusta oli tämä omituista, että se koski Wienoa niin kovasti. Hän on vahvistanut minun horjuvia askeleita.
Mitään erikoisempaa minulla ei ole. Piirustan tähän Weikolle miten ehdotan hevoset järjestettäväksi. Ja se on jo tarpeellinen torstaina, kun kaikki hevoset saapuvat kotiin.
Sydämelliset terveiset ja kiitokset viime käyntini johdosta Kyöstisi”
Kotona 21/10 25 Rakkaimpani! ”Kiitos matkakirjeestä. Olemme tehneet niin kuin määräsit. Nyt keskiviikkona muutetaan Mehtälästä ja on vähän lauhempi ilma ja luntakin maassa. Torstaina on lahti ja tänään muurataan navetan muuri. Maksanko Pesämaalle 25 mk päivältä? Korpihaalla ovat pojat puhdistamassa ojia. Pesämaa lähtee pois lauantaina. Siihen mennessä saamme tärkeimmät tehdyksi. Nyt nöpöttää Pehkosen kuva maaherrana. Näinhän oli parhain.
omasi”
Helsinki 21/10 25 Rakkaimpani! ”Olen kamppaillut yhden elämäni vaikeimman kamppailun, joka kiusasi minua jälestäkin enempi, kun osasin arvatakaan. En ymmärrä, miksi olin niin arka. Mutta lohdutuksenani on, että tämä kanta oli niin puhdas. Luulen vieläkin, että puhtain kanta näyttäytyy myös ajan oloon oikeimmaksi. Nyt alan saada tasapainon. Mitään erikoista ei minulle kuulu. Pidin suuren puheen juuri eduskunnassa. Syd. terveiset teille Kyöstiltäsi
J.K Kaino rukkako nyt on loukannut itsensä. Olkoon Kerttu vaikka koko lukukauden kotona, että vahvistuu.”
Kotona 22/10 25 Rakas Wieno ”En ole paljon kirjoittanut sitä Oulun asiaa, sillä luulin aina, että te yhdessä isän kanssa olette niin varmoja isän eli meidän sopimattomuudesta. Muistathan miten kiihkeästi minä toivoin isän ottavan sen paikan. Minusta tuntui niin mahdottomalta, että te ajattelitte toisin. Nyt sitten tämän ratkaisun aikana minulle tapahtui muutos. Kaksi päivää olin kummallisessa vaiheessa. Olin yhteydessä jonkin ihmeellisen kanssa, joka minun silmäni avasi näkemään miten väärin olisi, jos sille paikalle joutuisin. Minä vapisin. Minun täytyi rukoilla ja pyytää Taivaan Isältä anteeksi, että olin niin ajatellutkaan. Olin ne kaksi päivää melkein yksin, joka hetki vain Taivaan Isän seurassa Pyytäen ”tapahtukoon Sinun tahtosi”. Ja siitä asti on minulle ollut niin varmaa, ettei isä tule paremmin tähän kuin siihen suurempaan taloonkaan. Olen niin varma, että meitä johdetaan ylhäältä päin. Kaikki tämä oli parhaaksemme. Ei mitään syytä katumiseen. —
Hyvää yötä puluni. Pois katuminen
Perjantaiaamu
Eilen lahattiin, tänään on vain keittämistä ja paistamista. Meillä on 13 pikku possua ja niitä pitää hoitaa yölläkin. Tytöt ovat vuoroonsa siellä. En minä oikein viitsi mennä sinne yöksi. Kerttu on täällä ja hän luki sinun kirjeesi. En ole osannut aavistaa, että niin taistelet tuon asian kanssa. Minä olen tosiaankin elänyt täällä pienten ristiriitojen kanssa, etten sille asialle elänyt kuin kaksi päivää. Sitten oli varmuus. Näin parhain. Kerttu nukkuu niin rauhallisen näköisenä. Kenties hän hiljalleen toipuu. Jumala meitä suojatkoon. äiti”