Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Täällä olen nyt kotona. Kyllä tuntui oikealta kun kävin niitä orpoja katsomassa. Kalervo pääsi jo kouluun vaan käskettiin olla varovainen. Ostimme sieltä Kalervolle lakin ja Kainolle puvun. Niin arvelit, että menin Katri (nimipäiviä) pakoon. Se olikin suurin syy, sillä nuo salin huonekalut eivät kestä vierailuja. Nyt on niistä isoista tuoleista käsinoja kokonaan irti ja toinen notkuu niin pahasti, ettei siihen tahdo uskaltaa istua. En ymmärrä miten nämäkin hajosivat, kun niin harvoin niissä istutaan, sillä minä niiden harvojen vieraitteni harvoin olen salissa. Nyt sinun pitäisi tuoda niitä tukirautoja. Tuleeko meille juhlavieraita. Pyydän Iisakkia liimaamaan tuon käsinojan, jos taas pysyisi vähän aikaa, mutta tuolin jaloille emme voi mitään ennen kuin tuot semmoiset tuet, joita toit pieniin tuoleihin.Täällä on puinti käynyt hyvin. Tänään puidaan viimeiset ohrat. En tiedä säkkilukua vielä. Häihinmeno on huomenna. Sitten tiistaina rautatiejuhlat. Tulethan käväsemään täällä. Lunta emme ole saaneet. Lämpöinen tervehdys omaltasi”