Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Niin olimme juhlilla. Asemalla junan saapuessa 3.10, soitti torvisoittokunta. Ja Mustakallio piti puheen juhlavieraille. Pääasiassa toivottaen heidät tervetulleeksi. Sitten mentiin kunnantalolle, jossa ensin annettiin kahvia. Olin pyytänyt Juholan lukemaan sinun terveisesi. Hän lupasi, että kyllä se luetaan. Sitten tulee Juhola ja sanoo, että Salanne valtuuston puheenjohtajana lukee sinun kirjeesi ja sähkösanomasi. Pyysin, että eikö Mustakallio voi lukea, kun hänellä ei ole enää puhettakaan, vaan eivät sanoneet Salanteen antaneen. Arvaat sitten, miten Salanne luki ensin oman puheensa ja sitten viimeksi sinun kirjeesi ja sähkösanomasi. Sinua kyllä kaivattiin ja aina tuli kiitos osuudestasi tästä saavutuksesta. Juustila sanoi, että saamme olla ylpeitä, että meillä on täällä pohjolassa semmoisia poikia, jotka ovat korkeissa asioissa käsinä, että heidän toimestaan saamme tämmöisiä tuloksia. Salanteen puhe ei ollut juuri mikään eikä Juholankaan, no olihan ne kumminkin hyviä. Maaherra oli kovin pieni. Hänkin puhui lääninhallituksen miehenä, vaan ei sanonut sanallakaan sinusta. Tosin hän piti minulle seuraa ja sanoi, kun et tullut. Hän menikin sillä ylimääräisellä junalla takaisin ja meillä on vain lääninsihteeri yötä. Kaikki vain sanoivat, kun et tullut. Sanoivat olevan tyhjää, kun pää on pois. Ei kukaan sanonut maaherralle mitään erikoista, eivätkä osoittaneet hänelle mitään huomiota. Olisin toivonut, että joku olisi jonkun sanan hänelle sanonut. Syönti kesti 8 ip. Se oli pitkäveteistä. Laulajat kärsivät nälkää, he kun saivat ruokaa vasta jälestä päin. Lehtiseltä saivat pianon, vaan ei Wanamo voinut sillä soittaa kuin 4 kappaletta.”