Kirje 1925-12-3, Kotona
Rakkaimpani! ”Nyt onkin ruvettu ajamaan Kyläojan suusta hietaa. Pojat sanoivat, että sitä on hyvä ajaa. Weikko on kengittänyt hevosia. Hänellä on ollut niin kova hammastauti.Illalla olin nyt Junnun ja Emman häissä lukkarilla. Oli se niin somasta. Junnu aina silmäsi Emmaa silmänurkalla kuin he istuivat rinnakkain. Vihillä he seisoivat niin näpevänä Junnun kädet ristissä rinnan päällä ja Emma seisoi kädet suorana sivulla vähän erillään toisistaan. Sitten kun alkoi tulla se aika, että papille piti vastata niin Junnun kielellä oli kova kiire kastella huulia ja koko kasvot tekivät valmistuksia ja hyvin se tuli tuo sana tahdon. Emman vuoro kun tuli liikkui Junnunkin suu ja niin hän taas silmänurkallaan katsoi Emmaa sanoiko se varmaan tahdon. Sitten Junnu pisti Emman sormeen sormuksen. Emma niijasi syvästi Junnulle. Pappi Mustakallio puhui vielä vähän ja niin he ovat nyt aviopari. Mustakallio heidät vihki vaan luulen ja niin se näytti, että hän vältti katsoa tätä hopeapäistä sulhoa.
Säily Heikki pyysi Sinua sanomaan, mihin hän saisi osoittaa hakupaperit, josssa pyydetään palkkiota, kun hänen poikansa on sotaväessä. Paperit ovat käyneet maaherran luona vaan ne on lähetetty takaisin. Kunnanverosta meni korkoa 236 mk, Lämpöinen tervehdys omaltasi”