Rakkaimpani! ”En löydä mistään sitä ruotsalaista kyselyä. Sunnuntaina, kun tultiin pyytämään apteekkiin kahville niin menin heti, että pikemmin pääsen pois, kun sanon, että Sinä soitat ja siten joudun etsimään sitä kirjettä, että lähetän sen heti. Waan nyt minun täytyy sanoa pahasuuteni, etten löydä sitä.Olemme tehneet miesten töissä kuten määräsit. Keskiviikkoaamuna tuli luontokin auttamaan, että saatiin prikulleen täyttää käskysi ja kivet siirretyksi. Alkoi sataa lunta sievästi ja tasaisesti ja sitä tuli hyvään keliin asti, mutta siinä kivien irtisaannissa oli temppu. Ei Isomaa saanut niitä yksin irti. Torstaina aamurupeamalla täytyi niiden vetäjien ruveta joukolla ottamaan irti. Leunun vain laittoivat muralle. Ja he saivatkin syöntiin mennessä irti. Keskiviikkona käytiin viemässä 5 kiveä. Nyt jäävät tänään perjantaia Teuvo ja Tuominen kolmella hevosella viemään viimeisiä kiviä. Olisi niistä saanut ottaa enempi maksua, kun meni kallista aikaa niin paljon. Halolle mennään 7:llä hevosella ja keli on hyvä. Nyt on lämmintä toista astetta ja tuuli, että lumi taitaa mennä menojaan.
Naapurissa on nyt radio. Siellä on kulettu kuuntelemassa. Wikkokin oli yhtenä iltana, vaan minä en ole vielä mennyt, vaikka on haettu, sillä antaa hätäsempien ensin kuunnella.
Iida ei saattanutkaan lähteä, vaikka aikoi. Tuumasi, että kutoo vielä yhden kankaan. Nyt huomasin miten vaikea on lähteä meiltä, vaikka en vahääkään pyytänyt olemaan. Hän johtakoon työtäsi. omasi”