Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Käsitän hyvin, että se rööri on ruostetta täynnä, sillä jokeen pantiin mustaa putkea, joka on huonompaan kuin navetassa oleva. Muhvia on vintillä. Luulen niiden joukossa olevan yhden pahvimuhvinkin. Ruoste ei tule pahvin läpi ja luulen asian olevan autetun, jos saatte auki sen pystyröörin, joka lienee otettu irti. Älkää vain tukkiko toisia lykkäämällä ruostetta kasaan. Kesällä täytyy se uusia. Heinävaroja en tunne, mutta on niitä tavallisesti keväällä ilmestynyt ja onhan karja tavallista pienempi. Mutta ottakaa hoidossa niukkuus huomioon. Täytynee ostaa väkirehuja ja antaa silppuja. Tulen kotiin Pääsiäiseksi, jolloin voimme neuvotella. Olipa hyvä, kun saatiin Ryönän lanta ajetuksi. Olen pelännyt loppuvan lannan kesken. Muut pienemmät ajot kyllä saa keinoilla.Minusta kai tulee nyt kulkulaitosministeri. En sopinut puolustusohjelmasta presidentin ja Tulenheimon kanssa ja sen tähden kieltäännyin menemästä sille paikalle. Koko eduskunta tahtoisi sille paikalle minua, mutta pr. pelkäsi joutuvansa toiselle paikalle valtakunnassa, jos alistuisi ohjelmaani. Luulen taas pelastuneeni pahasta. Mieluummin olisin tullut kotiin, mutta en tohtinut antaa tämän kaatua, sillä se olisi kaatunut minuun päin ja välillämme R. kanssa olisi ollut vielä ristiriita puolustusasiasta. Toivokaamme, että muutokset koituisi onneksi isänmaallemme. Sydämelliset terveiset Kyöstiltäsi”