Kotona 30/III 25 Rakkaimpani! ”Eilen kun aloitin kirjoittaa sinulle aikomuksessa kirjoittaa oikein pitkästi. Soi puhelin. Se on naapurista, tule meille nyt kahville, täällä on joitakin vieraita, kun apteekkari on H:ssä, niin pidetään vähän hauskaa, täällä on Pirttiperän emäntäkin. Minä tulen. Kun menin, oli siellä äiti, Hanna-täti, Pokelan täti, Kärenlampi, neiti Hämäläinen, Törmä, Wirkkunen ja talon väki päälle. Siellä tarjoiltiin ja gramofoni soi yhtenään. Olimme siellä lähelle 4:ää. Sitten äiti ja Hanna-täti tulivat meille ja lupasivat olla yötä. Haimme vinttikamarista matrassin ja siihen petasimme Hannalle, pikku Matille ja Katrille. Me äidin kanssa nukuimme sängyssä. Siitä mahtaa olla kauan, kun olen nukkunut äidin selän takana. Puhelimme oikein kauan ja kaikesta. Niin se Heinon kihlaus. Siitä en kuullut mitään ennen kuin näin Liitosta. Ida sanoi yhtenä sunnuntaina, että Heino on mennyt kihloille Ouluun, senkös Mäkisen Rauhan kanssa. En minä tiedä toveria. Keskiviikkoaamuna vasta näin Liitosta ”Siiri Yrtti ja Heino Nivala. Hänestä äiti sanoi, onhan tuo nätti tyttönen. Toivoisivat, että hän tulisi pian Pirttiperään, sillä äiti sanoi, että poika on myötäänsä hevosen kanssa menossa sinne Maliskylälle, niin olisi parempi, että sekin pian loppuisi tuo tyhjä ajeleminen. Minusta on tämä Heinon teko aivan yhdenlainen pölähdys kuin hänen kellariin menonsa kerran pikku poikana ( kun hän suoraan juoksi kellariin). Minä en tunne sitä tyttöä ollenkaan, kenties olen nähnyt, mutta en muista. Saa nähdä minkälainen se on.Se Joukon lähtö oli isku Hildalle, sillä hän makasi sairaana kaksi päivää ja kaikki Joukon tavarat piti piilottaa. Vanha äiti on lujempi, mutta huomaa kuinka hänkin on kiinni kasvanut poikaan, sillä aina hän tahtoo puhua pikku Joukosta. Ei ne Australiaan menijät tulleetkaan pääkaupunkiin vaan matkustivatkin suoraan Hankoon, jossa heti seuraavana päivänä saivat mennä laivaan ja tämä oli Saksa, joka antaa niitä passeja sanonut heille Kokkolassa. Me saimme tietää tämän matkan käännöksen vasta sitten kun he kirjoittivat Hangosta ja sanoivat onnellisena päässeensä Hankoon asti. Äiti sanoi, ettei hänen hautansa partaalla ole pojat. Sen hän nyt jo näkee, sillä Heinokin voipi lähteä pois.
Luulen, että Jumala on lähettänyt sinulle tuon ”Myrskykotkan” jaksaaksesi sen ankaran kurssin käydä läpi. Ymmärrän niin hyvin sen tunteen, jota tunnet ollessasi uupunut sielullisesti ja päästä silloin kosketukseen hänen sielunsa rikkaudesta. Ja kun vain täydellinen ymmärrys on teillä, niin silloin on oikein ihanaa. Se on paratiisi maan päällä. Olen niin iloinen tästä kaikesta. Kello on jo yli 9 ja kaikki jo nukkuvat. Minä vain raapustan tätä sinulle. Olen elänyt nykyään hyvin tyynessä vedessä. Kaikki vain on niin rauhallista. Kunpa Jumalan avulla kasvaisin oikein hyväksi ja sitten se ihana lepo haudassa. Kunpa se olisi oikeaa lepoa. Minulle tuli juuri kylmä hipasen sänkyyn.
Tiistaiaamu
Koko yön on kovasti myrskynnyt. Katri kysyi yöllä, onko nyt niin kova myrsky kuin silloin kun kävimme Heikki-sedän päivillä. Jumala suojatkoon häntä joka myrsky.
Pirttiperän äiti tahtoisi, että olisit Heinon häissä. Niin kuin olit Eemelin ja Saiminkin häissä puuhaajana ja laittajana. Nyt on minulla jo kiire lennättämään tämä postiin, sillä miehet jo syövät einettä kuoriperunoita, maitosoosia ja voileipää. Helga raukka on äkäinen seisoo vain muurin kylessä eikä liikahda. Tämä johtuu siitä, että oli pannut päälleen teidän vaatteitanne ja sanoi niiden olevan omiaan. Voi raukkaa. Hän kävi pyytämässä mummuaan tänne, että saamme keskustella, mitä on tehtävä, sillä eihän me voi pitää noin varasta. On niin vaikea häntä nyt nähdä, sillä hän on kuin puu ei puhu mitään eikä liikahda. On ikävä nähdä noin äkäistä ihmistainta. äiti”