Kirje 1925-3-31, Kotona

Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi! Maanantaina noudettiin Pylköstä lato. Weikko sanoi, että se on hyvin laho. Nyt tänä tiistaiaamuna lähtivät Tuominen, Kanerva, Teuvo, Lenni ja meidän Weikko Sarjanperältä niitä tukkeja hakemaan 6:lla hevosella. Taskuun pistettiin voileipää. He viipyivät 1/2 6 ja koko päivän satoi vettä. Nyt on kello 8 ja näyttää rupeavan vähän selkenemään ja lämmintä on vain 2 astetta. Pojat ovat toivossa, että saadaan ne tällä viikolla ajetuksi. Se ukkeli oli kaatanut kotitarvetta varten 103 puuta melko korkeita sitten rimoja ja seipäitä. Myllyllä heidän oli pitänyt ne tukit ajaa jäälle, kun oli ollut niin ahdasta ja ne puut oli aijottu sahata ensi tiistaina. Sano nyt minkälaiseksi ne sahataan. Weikko meni lisää hakemaan köysiä eikä ole vielä palannut. He puuhaavat 7 hevosta sinne hirren ajoon, että tällä viikolla saataisiin kaikki kotiin. Meillä ei ole nyt yhtään kasakkaa, sillä Ankkerman vain otti lisää velkaa, eikä tullut töihin. Weikko sanoo, ettei me tarvita kasakoita, sillä kohtahan tulee kelirikkokin. Risto tuli juuri Kalajoelta. Hänet noudettiin asemalta.Laila sanoi, että hänen Kaija siskonsa tulee torstaina siis pitkänperjantain aattona samalla kun lapsetkin tulevat Oulusta. Pumppu korjattiin parhaamme mukaan eli niin kuin ymmärsimme, mutta vettä tulee oikein vähän. Sitä mutkamuhvia emme löytäneet kotoa vaan saatiin se meijeriltä ehdolla, että sinä tuot sieltä tilalle. Kyllä meillä pitäisi olla omat rööripihdit, sillä me tarvitaan niitä yhtenään ja aina pitää hakea lainaa.
No niin sinä jouduit hoitamaan uutta salkkua. Korkein suojatkoon, että toimintanne olisi hyödyksi tälle köyhälle isänmaalle. Katri täällä kovasti suri, kun hänen ja Kalervon syntymäpäivää ei muistettu edes pienellä lakritsin palasella. Wienokin Weikolle lähetti kaksi pussia niin ei minulle edes pientä murenetta. Lauantai-iltana minä panin nukkumaan aikaisin vaan Katri jäi odottamaan postia ja merkkasi nenäliinoihinsa nimensä, joita minä annoin lahjaksi. Kertulta hän sai kortin vaan ei hän siihen ollut oikein tyytyväinen. Weikko tuli ja sanoi ostaneensa 65 markalla köyttä. Täällä on kuollut Aino röökynä, joka asui Seppälässä. Nyt ei ole enää Nivalasssa kuin yksi röökynä Elsa röökynä. Wuolteenahon Ransu isäntä on kuollut. Hän oli sairastanut vain 3 päivää. Mantilan isäntä on huononlainen. Hän oli käynyt Oulussakin, vaan ei ole toiveita parantumisesta. Hyvää yötä. Lämpöinen tervehdys omiltasi”