Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Älä nyt usko, että me emme sano Kanervalle mitä Sinä sanot, vaan kuin Tuominen saa aina kirjeitä eikä Kanerva niin onhan siinäkin jotakin. Toisinaan olen lukenut omistani ja toisinaan Weikko on sanonut.Oli meilläkin kahtena päivänä kolme paria mutta juuret tukkivat ne kylvökoneen vanteen suut. Knuutin puoli on kylvetty vaan toisella puolella on juurakoita, joten se työtä hidastuttaa. Kaino ei jaksanut olla karhin edessä. Se on ollut nyt Härkösellä, joka ajaa rehut ja käy meijerissä ja jos joutaa, niin ajaa lanta Muhjalan vainioon. Teuvo ja Junes kaivoivat sen pumpun röörin jokipäästä ensimmäistä karvia myöten esille aukaistiin muhvi ja nykäistiin se kaivossa oleva pätkä irti ja siellä oli melkein täynnä liejua. Nyt jätettiin se rööri paljaalleen siihen kaivon päälle, kun siinä on paljon vettä ja annetaan olla siinä niin kauan kun vesi vähenee että voipi siinä työskennellä. Nytkään ei tule sieltä vettä niin kuin ennen, vaan niin, että pärjää lehmien kanssa. Tässä kaikessa on seppä johtajana.
Sitähän minäkin aina puhun, kun meillä ei jouduta, vaan kun meillä pitää niin muokata Korpihaallakin oli niin, että kultivaattori edellä hankmo keskellä ja kääntäjä jäljessä ja sittenkään eivät sanoneet sen olevan oikein hyvää. Riski raukka ei pääse kovalla maalla paljon liikkumaan. Kävimme Weikon kanssa Mehtälässä. Hän olisi mennyt lauantaina traktorilla karhihtemaan vaan kun tuli käsky tulla pyykkejä näyttämään siihen meidän hakaan rautatie-insinööreille, niin täytyi sekin jättää. Maanantaiaamuna hän menee, sillä nyt on traktori hyvässä kunnossa. Ransu panee aitoja ja Tuomainen pitää miehistään.
Niinhän minäkin aina sähköän kuin ei mikään mene niin kuin ajattelee vaan kun menee pellolle ja katsoo hevosten ponnistelua täytyy tasaantua ja tyytyä. Muuten Mehtälän elämä näytti hyvin mukavalta ja Maija kertoi, että kaikki miehet ovat tyytyväisiä. Heinistä en puhu. Väkirehuja emme osaa antaa niin paljon, että maito pysyisi suunnilleen, kun olemme tottuneet heinillä ruokkimaan. Soijarouheita noudettiin Siltalasta. Karjakko sanoi, että niitä liimamaisikisi. Ne maksoi 2.85 ja ohria ostettiin 2.70. Osuuskaupassa ei ollut väkirehuja.
Nyt on sunnuntaiaamu, kun tätä raapustelen. Tytöt menevät navettaan 1/2 5. Teuvokin häärii kartanolla.Voi miten ihanaa, kun tulet käväsemään kotona, sillä ei minunkaan ole helppo olla, mutta kun käväset niin on aurinkoa joka päivä. Odottava omasi”