Kirje 1925-6-5, Helsinki
Rakkaimpani! ”Kiitos lähetyksestäsi ja kirjeestäsi. Lähden tänään Wiipuriin Koiviston radan vihkiäsiin. Maanantaina palaan sieltä takaisin. Kesäkuun 18 pnä lähden eräälle retkeilylle, joka päättyy Savonlinnaan, josta tulen Savon kautta kotiin juhannukseksi. Paavollahan Tammalan ojat olisi tullut ajetuksi 2 tunnissa, kun oli vain puhdistus kysymyksessä. Sen olisi jaksanut tehdä 6 hevosta, jotka jo silloin oli kotona. Se on hyvä, että harava muuta -ym. koneet tulevat kerralla kuntoon. Ja Kalervolle se on myös hyvä, että näkee miten laitetaan. Aisatkin pitäisi laittaa ainakin yhteen haravakoneeseen.Eilen meni tässä valtioneuvoston edessä juuri ikkunani alla yksi 14 v. poika raitiovaunun alle. Se kuoli heti. Näytti menevän melkein poikki. Poika parka hyppäsi vaunusta alas lyhtytolppaan, josta kaatui seuraavan vaunun alle. Siis tapaturma. Kyllä se oli hirveä näky.
Kun nyt miehet menee työhön kesAnnolle, niin sano Kanervalle, että käskin asettaa nyt työnjohtajaksi ensi viikoksi Juneksen, sitten Härkösen tai Järvelän vuoroonsa. Ne saavat nyt neuvotella kenssanne joko yksin tai Kanervan läsnä ollessa, joka lie paras. En nyt mitään erikoista muista. Syd. terveiset teille kaikille Omaltasi”