Kirje 1925-9-18, Helsinki
Rakkaimpani! ”Olette pitänee minua tämän viikon Wienon tuomien tietojen varassa, vaikka ne töihin nähden ovat olleet niukkoja. Tuominen onneksi kirjoitti Mehtälän töistä, joka oli minulle tärkeä. Kotonahan onkin hyvin määrätyt työt, joten ohjeitani ette tarvitse. Ainoa asia, joka minua huolettaa on yhteisen perunannostokoneen käyttö. Pelkään, että teidän kaikkien tarpeet tulee samaan aikaan. Sen tähden olisi pitänyt tehdä suunnitelma ja sopia Mantilan ja Stenbäckin kanssa. Toivon, että jouduitte ensiksi, kun toisilla ovat työt jälempänä. Ellei, niin niitätä varret ja kuokita päät, että käy sitten reippaasti työ kun koneen saatte. Täällä ovat kauniit ilmat. Toivottavasti on siellä samoin. Ota väkeä perunannostoon, että tulee hyvillä ilmoilla suojaan. Kun Weikko ja Kerttu on pellolla, niin äiti ei saa käydä muuta kuin ohjaamassa. Ruumenhuone täytyy panna pienille perunoille. Ellei isot mahdu kellareihin, niin täytyy vaikka Muhjalan luo pellolle tehdä keko, samaan tapaan kuin turnipsit pannaan säilöön. Pääasia on, että paikka on mahdollisimman kuiva. turnipsin otolla ei liene kiire, joten voitanee ryhtyä peltotöihin heti, kun peruna on otettu. Lieneekö saatu seppää auroja laittamaan. Ellei, niin pyhänä on tämäkin asia hoidettava. Luulen sepän saava korjatuksi sen auran, jos linkkaa teräslevyn sinne alle. Ellei siitä tule hyvä, niin on ostettava uusi aura, sillä ne täytyy olla hyviä. Ennen olen sanonut, että Korpihaan kauramaan laitto on ensimmäinen. Ja kun viikon kuluttua tulen kotiin, niin saan muista töistä sopia. Silloin toivottavasti on peruna kellarissa ja suursiivoukset tehty tulokseni ja ilokseni. Sydämelliset terveiset teille kaikille Isältä”