Rakkaimpani! ”Kylläpä tuntuu hyvälle, kun ilmoitat perunankin olevan jo kellarissa. Se tuntuu melkein uskomattomalta. Warota nyt miehiä, että koettavat turnipsin naatit saada mahdollisimman puhtaina kasaan, että saattaisi syöttää lehmille. Apilat puinette nyt ensin, että saa puimakoneen jättää myllylle talveksi ellei vielä käydä Joella puimassa ne ohrat viimeiseksi. Mutta ehkä on paras ruveta kyntämään traktorillakin, kun saadaan jyvät laariin ja osuuskauppaan. Koettakaa saada Wehkalan seppä meille ellei Wierimaata saada, että saatte aurat kuntoon. Ellei siitä särkyneestä aurasta saa korjaamalla, niin eräässä vanhassa aurassa on runko terve, kun tästä aurasta ottaa siiven, puukon ja kärjen. Sen voi seppä helposti muuttaa. Mutta en vastusta myöskään uuden ostoa tämän ohella, sillä auroja me tarvitaan aina. Minun sormeni syyhyvät tavattomasti sinne aurausten järjestelyyn. En kumminkaan sekota uusilla määräyksillä entisiä ohjeita. Pankaa ne käytäntöön.Edellisessä kirjeessäni kirjoitin hevosten järjestelyistä ja aurauksista, joihin on ryhdyttävä tarmolla. Ellei Laila ole päättänyt viime vuotisia koelypsykirjoja, niin aseta hän heti siihen työhön. Toivottavasti on se ennen tehty. Minun sormeni syyhyvät sinne aurauksien järjestelyyn. En kumminkaan sekoita uusilla määräyksillä entisiä ohjeitani.
Warota Weikkoa, että käyttävät sitä apilan hankauskonetta taidolla, sillä monesti tottumattomat käyttäjät hankauttavat riihikuivan siemenen nuuskaksi. Pitää tarkoin koetella ja sovittaa kone ja työkyky. Mieluummin tässäkin saa kuluttaa aikaa, kuin siemeniä. Hevosten valjaat pitäisi tarkastaa ennen kuin kyntöön ryhdytään. Toivottavasti ainakin perjantaina tulen kotiin, jolloin rautatiellä alkaa pakkoluovutus. Varustaudu myös vieraita vastaanottamaan, sillä ei olisi mahdotonta, että 2-3- ministeriä tulee vieraaksemme sunnuntaina. Syd. Teveiset Omaltasi”