Kirje 1925-9-9, Helsinki

Rakkaimpani! ”Istun taas työpöytäni ääressä, jossa on pelottavan paljon papereita. Matkalla tapasin Pehkosen ja oli meillä pitkä keskustelu paikasta. Hän ilmaisi niin selvästi sitä ajatelleen, että katsoin parhaaksi vetäytyä syrjään. Uskon tämänkin menevän parhain päin aikanaan.Matkalla on tullut mieleen yhtä ja toista kotoisista asioista, joista huomautan sinulle yhtä. Niitä ensimmäisen kauravainion pyörtänöitä saisi niittää sen verran, että pari kuormaa päivässä tuotaisiin lehmille kotiin vatsan täytteeksi, kun muuten on hyvä syöttö. Woi ajatella myös, että niitettäisiin ja pantaisiin seipäille ja myöhemmin latoon, mutta parain olisi syöttää heti. Tämä sen tähden, että olisi parempi kuokkia pyörtänöitä ja puhdistaa ojia keväällä. Siis suurta arvoa en heinille pane. Tuomiselle lähetän pienen lapun myös Tervehdykset teille Isältä”