Kirje 1926-1-15, Helsinki
Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi! Kyllä niitä tulee sitä harvempaan, jota useampia teitä kirjoittajia on kotona. Te ette ole olleet yksin, joten ette myöskään osaa aavistaa poissaolijan kaipuuta.Mitä savenajoon tulee niin tuntuu se kovin työläältä se alku. Mitähän, jos koettais Weikko olla siellä yhden päivän, että näkis onko siellä totuus työssä. Waan Ruostesaaren ja Sampan yritteliäisyyteen ei aina voi luottaa. Toivottavasti onkin vauhti muuttunut, kun kolo avartuu. Olipa hyvä, että karinajossa päästiin sulaan rintuukseen. Hannula ja Wauhkala olisi hyvä pari heinänpaalitukseen. Kylläpä teki Heikki erehdyksen, kun ei ruvennut savenluontiin, kun olisi joka aterian saanut syödä kotonaan ja palkkaa saanut enempi kuin karinajolla. Heinäprässiin on syytä tehdä välipohja, ellei siinä ole ennestään. Se työ pitää saada urakalle. Ellei se mene sillä a`3 penniä kilo niin täytyy vähän nostaa (siis 11/2 penniä mieheen). Luulen sen sillä menevän, kun siirroista pidetään huoli. Heinänmyyntiin pitäisi päästä helmikuulla, sillä kakkujen maksu on maaliskuun alussa, eikä ole sopiva siirtää niitä minun tilille.
Koeta nyt Weikko ottaa selkoa mihin joukkoihin joudut. Ellet pääse autopataljoonaan niin sitten on paras hakea valkoiseen kaartiin tai Ouluun niin pääsisi vuodella. Täällä määrätään vain luku kuinka monta kuhunkin pataljonaan ja Oulussa määrätetään ketä kuhunkin joukko-osastoon pannaan.