Kirje 1926-1-22, Nivala
Rakkaimpnai! ”Kiitos kirjeestäsi. Nyt myimme sen possun. Sattui niin onnellisesti, kun menin Niemelään, niin siellä oli torniolaisia lahtareita, jotka lupasivat 15:50 päineen sorkkineen, vaan kun se piti heti kuumana punnita niin he 5 kg kurssasivat. Se painoi 92 kg. Saimmehan siitä nätit rahat, sillä kassa olikin jo meillä tyhjä. Laitankohan lapsille Ouluun kun he lähtiessään saivat vain 500 mk ja Pauliinakin tahtoi ja lukukausimaksu oli kallistunut, joten he heti kirjoittivat rahan loppumisesta.Savenajo ei tahdo onnistaa. Weikko kun on ollut siellä niin onhan se mennyt siedettävästi. Uutta koloa rupeavat survomaan vasta maanantaina, sillä nyt on ollut pakkaset kovanlaiset 25 astetta, jonka vuoksi ei viitsitty pyhän ajaksi survoa koloa auki jäätymään. Jos nyt tulis tällä viikolla savetuksi se aloitettu palsta. Tänään Weikko menee taas kololle, sillä eilen oli hän sikapossua kollaamassa. Heinien paalitus on käynnissä. Isä ja poika ovat siellä puristelemassa ja luulen, ettei siellä paljon puhella asioista.
Katri on vähän huonosti voipa. Toissa yönä olivat hänen hampaansa kipeänä, ettemme saaneet oikein nukkua ja aamulla ei hän voinutkaan mennä kouluun. Wiime yönkin melkein valvoimme ja nyt kun nousin ylös sai Katri unen päästä kiinni ja nukkuu rauhallisesti. Mutta en voi tänäänkään päästää häntä kouluun.
Ei mitään erikoisempaa kuulu. Kerro Wienolle, että tilit alkaa olla kunnossa. Tilintarkastaja on kutsuttu ja sitten ei enää koskaan muiden kassoja. Oli toki kassassa enempi rahaa kuin oli tuloja, joten minä saan sen noutaa pankista ja tuon sen Sinulle Wieno, jos vain tulen siellä käymään. Korkeimman suojelusta toivon teille äiti”