Kirje 1926-11-14, Kotona
Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Mehtälässä tuli karhituksi kaikki ja vähän kahdessa sarassa oli jäänyt ajomaita hajottamatta. Siis perjantai-iltana he tulivat kotiin ja silloin rupesikin rapakko jäätymään. Lauantaina ei olisi pystynyt enää äestämään. Nyt tämän sunnuntaiaamuna on sulanut, että kenties pystyisi pellolle. Eilen lauantaina miehet tyjensivät kuivaussuojan ja laittoivat jääkellarin, että saattaa panna jäät, ajoivat ruumenia ja rehuja, särkivät puita. Jos sulaa niin tämä meidän palstamme navetan takana on vielä lannoittamatta ja kyntämättä. Yli-Kruuvi uskoo, että täytyy vielä se Mehtälän kesanto käydä kyntämässä. Sinä sen niin vaadit. Sen Iin pojan nimi on Raimo Kinnunen. En ole vielä maksanut hänelle palkkaa, sillä hän sanoi kun tarjosin, jos minä tarvitsen niin tulen pyytämään. Leunua ei ole näkynyt. Eljas taas kirjoitti ja pyysi lapasia. Pistämme ne hänelle ja sanomme, että ne ovat joululahjasta. Wieno olikin kovin avun tarpeessa, sillä hieroja sanoi, että suonet olivat melkein kiinni kuivaneet. Ja täytyy vain hieroa vähän kerralla. Illalla saimme kirjeen Kertulta, vaan se oli ikävä. Katri on sairas, pistosta ja kuumetta 39. On niin vaikea olla täällä. Soitamme aamulla ja sitten menen, kun kuulen ettei kuume ole laskenut. Wieno menee viemään tämän postiin, jos saisi jotain tietoa Oulusta. Hänen johtoonsa luotamme Lämpöinen tervehdys omaltasi”