Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Niin Wieno ei tullut sinne vaikka ensin päätti lähteä heti, vaan sitten hän rupesi perinpohjin harkitsemaan niin huomasi, ettei hän voi saada näin lyhyessä ajassa suunniteltua työtänsä valmiiksi. Hän oli pakannut tavaransa ja kaikki oli valmista lähtöä varten, vaan kun hän luki kirjeesi niin jäi poissa. Itse hän kirjoittaa selvemmin tämän asian. -Nyt on tiistaiaamu, kun tätä raapustelen. Ei Uuno eikä Manna jonka minä pestasin ole vielä tulleet, joten meillä puinnissa oli puute miehistä. Eemeli Pihlajamaa tuli ja veljensä Einon oli Heino pidättänyt työhönsä. Leuno ei ole myöskään tullut. Kyllä se sitten menisi, kun saataisiin puiduksi. Ja hyvin se eilenkin meni vaan päiväsydännä olivat tytöt ja sitten menivät Wieno ja Mirjami, vaan tänään tarvitsisi vieläkin yksi mies. Mylly pyörii hiljaa. Iisakki on sitä käyttänyt sivussa. Lehmille annetaan apetta. Karjakko on iloinen ja reipas. Mutta Otso se on ikävä eikä Intokaan ole vielä ymmärtänyt tehtäväänsä. Niin Wuorelasta kaikuja vielä. Niin Hilma Kantola tuli sanomaan, että Wuorela jätti hänelle maksamatta 70 mk, sillä päivälaskut eivät lyöneet yhteen. Iidakin sanoi, että melkein kaikkien kanssa tuli riitaa työpäivistä. Wuorela oli aina kysynyt, montakos päivää olikaan maksamatta. Annoin Hilmalle sen rahan. Saa nähdä vieläkö tulee palkan tahtojia. Täällä on aivan sula. Hiukan jäätä joissakin paikoissa. Ransu on Laukilla vaan eihän nyt saata savea ajaa. Se Niskasen Saimi on kuollut Ouluun. Saimin omaiset kuuluivat olevan iloisia. Häneltä jäi kaksi tyttöä ja poika. Lämpöinen tervehdys omaltasi”