Kirje 1926-12-7, Helsinki
Rakkaimpani! ”Sain Weikolta tänään kirjeen, jossa hän ilmoittaa todella saneensa parhaat arvolauseet korpraalikursseilta vieläpä olivat antaneet samana iltana nauhan olkalappuun neljälle parhaalle pojalle. Weikko luonteensa mukaisesti sanoi; en olisi tahtonut sitä, sillä jo aliupseerikurssilla vähänkin erehtyy, niin voivat sanoa korpraalimies noin vastaa. Meille on se kumminkin todistuksena, että poikamme on tehnyt parhaansa.Matkalta jo kirjoitin teille, jonka lienette saaneet. en muistanut Ylikruuvilta kysyä, onko se suova vedetty kotiin Takanevalta. Ellei, niin saisi sen tuoda kotiin. Lienet ottanut sen Säilyn. Minua ne raukat säälittävät, sillä voivat joutua työn ja ruuan puutteesta rikosten teille. Koetetaan katsoa, onko hän sotaväessä parantunut, mutta kyllä häntä pitäisi heti varoittaa tullessaan, että käyttäytyy moitteettomasti. Hevosten myyntiin nähden olen ajatellut kuten jo eilen sanoin, että lienee paras, ettei Teuvo lähden Ouluun niiden kanssa, sillä jos pääsen kotiin niin säästyy matkakulut. On tosin toisenlaisiakin esimerkkejä, sillä Kaimolle ei ilmestynyt kotona ostajaa. Ouluun pitäisi kai lähteä ensi viikon tiistaina tahi ainakin keskiviikkona. Teuvon lähtö häiritsisi sitä paitsi työohjelmianne. En välittäisi vaikka olisivat kesään, kun Jänne ja Jousi varsovat, vaan jos saataisiin yksi myydyksi niin mahtuisivat varsat talliin. Sähkövalot lienevät laitetut kuntoon. Jos mylly yhä pyörii ja Iisakin täytyy olla siellä, niin täytyy ottaa kolmas mies, että työt käyvät reippaasti. Sydämelliset terveiset Isältä”