Kirje 1926-2-14, Helsinki

Rakkaimpani! ”Nyt olemme juhlamme juhlineet. Illalla olivat Jalander, Ryti, Talas, Liakka, Relander, Helminen, Mantere ja Holsti luonani. Nämä muodostuivat tavallaan.Eilen kirjoitin talousasioista, mutta nyt tuntuu, etten kaikkia mitä pitäisi saanut selvittää, niinpä päätin ensi pyhänä tulla käymään, jos suinkin pääsen, sillä näkemättä ei voi antaa ohjeita. Lantaa ajetaan tietysti Korpihaan perille. Maantien taka ei saa ajaa, sillä sinne saa kesälläkin. Omaa tarvetta varten hakattavan sahapuun pituudesta en puhunut, sillä kun mitään erikoista määrämittaista tarvetta meillä ei ole. – Latvoista otetaan piikkilangan aidan patsaita, vaan ne lienee kotona paras laittaa parhaan mittaisiksi. Se Riivelin kauppa kiusaa, sillä kyllä meillä täytyy olla kirjoissa, vaan ehkä tässäkin on kohtalon sormi Heikin tai meidän eduksi. Tietysti emme päästä harmiamme julki, vaikka etsimmekin tilaisuutta ostaa Lipperin tilalle toinen. On hyvä, että hevoset ovat kaikki moitteettomia. Näen hengessäni, että vastustat sitä ajatusta, kun olemme saaneet laiskan ja vihasen, vaan meidän täytyy saada kirjallinen.
Siihen tukin kaatoon voisi ottaa Arvinkin, ellei Markku näytä saavan kylliksi. Niitä saa hakata Lätäkön rajasta alkaen, mutta ei kaadeta nytkään pienempiä kuin 8 tuumaa 18 jalan korkeudelta. Olisi hyvä, jos niitä olisi jo asemalla, kun tulen ensi pyhänä kotiin, jotta voisin laskea niiden kuutioita ja opettaa Weikolle ja Härköselle laskemaan. Siitä likeltä vedetään oksatkin kotiin, sillä ne ovat hyviä polttopuita ja heinäpuiden tappia. En muista muuta. Toivon, että saan tilaisuuden kävästä luonanne. Sydämelliset terveiset Isältä”