Kirje 1926-2-26, Kotona

Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Täällä on nyt suvi. Sonni tuotiin keskiviikkoiltana. Väriltään on se Lipparin näköinen. Pitempisivuinen kuin Lippari vai johtuneeko tämä siitä, että tämä on heikompi. Takajalat ovat hintelämmät ja pitemmät. Pää isompi. Mutta komia sonni se on, kun nyt vain olisi virkku. Sonnia ei ole rengastettu ja omistaja, joka sen toi sanoi, että se olisi välttämätöntä sillä astuttaissa se tahtoi mennä mihin sattuu ja eikähän se ole hyvä, että sitä silloin kepin kanssa hosutaan, vaikka se on hyvin lauhkea.Tänään rupeavat lannan ajajat ajamaan jäitä. Weikko sanoi sinun puhuneen Mehtälän jäitten vedosta. Mihinkähän ne asettaisi? Sopisiko sinne kuopan viereen vai viedäänkö maanmiehen navetan taka. Heiniä ei taida olla enää myydä ulos omasta kunnasta, sillä Juholakin Sarjankylällä noudatti 6000 kg ja sillä niin vaikea on olla, kun ei hätääntyneille ole antaa, joten minusta on vaikea ajatella enää vaunuun lastausta. Torstaina olivat pojat ajaneet puita 56 kpl niistä latvoja. Vaan Härkönen kertoi siellä olevan oikein suuria kuusia ja niitä on vaikea käsitellä siellä äärettömän suuressa lumessa, vaan Pyry on kuin ihmisen ajatus vaikka minkälaiseen murakkoon pysäyttää niin se seisoo rauhallisesti niin kauan kun taas käskee mennä. Lunta on metsässä niin paljon, että uppoa kainaloitaan myöten ja sittenkin tuntee jalkojensa alla kävyn ja pienenkin risun niin haurasta on lumi. Lämpöinen tervehdys omaltasi”