Rakkaimpani! ”Kuten jo ennen olen kirjoittanut ei heiniä myydä enää vieraalle paikkakunnalle. Nivalaisille saanette vielä vähän antaa. Olkia on kyllä myydä sitä enempi. Jos kirjeellisesti tiedustetaan heiniä niin on niihin vastattava mutta tietysti kieltävästi. Selostuksesi jälkeen olen sonniin tyytyväinen. Kun olen nähnyt sen isän ”Wiirin” on minulla selvä kuva tästä. Wiiri oli pitkä ja mahtava sonni. Luulen, että tämä on meidän karjalle sopivampi kuin se Niemelän kellukka. Ja emä on varmasti rasvamaitoinen. Olen suorastaan mielissäni tästä kaupasta. Toivottavasti Heikin kateus tai rentous oli meille eduksi. Käy nyt katsomassa sitä Riivalia, että alat ruveta omastamme tykkäämään. Minulle on kaupattu kahta sonnia toinen 8000 mk ja toinen 10.000 mk. Sitten ne koelypsykirjat olisi karjakon aloitettava tammikuun 1 päivästä. Lailan kirjoihin jatketaan. Pidä huoli, että karjakko ryhtyy heti kirjoittamaan.Et muistanut lähettää rahaa. Tulen toimeen, jos lähetät 5250 mk. Mutta pane kassakirjaan Maapähkinäkakkuja 13,250 Helsingistä rahaa 8000 mk. Ota vekseli ja pane sisäänkirjoitetussa kirjeessä jonka lakkaat kiinni sinetilläni. Onko Wuorela käynyt? Ottakaa selville paljonko menee vaunulastiin tukkia, kun on lasti ajettu asemalle, niin ilmoittakaa Sievin sahalle ja kysykää milloin käyvät mittaamassa. — En ehdi enempää Terveiset Omaltasi”