Kirje 1926-3-12, Nivala
Rakkaimpani! ”Nyt juuri Härkönen kertoi, että illalla tuli Ransun veli Ameriikasta ja oli vienyt Niemelään yöksi ja aikonut viedä mennessään Ransun Ameriikkaan. . Tuntuu niin hyvältä Ransun puolesta, sillä hän on niin odottanut veljeään. Nyt jo Ransu tuli ja oli tytöille kertonut, että veli lähtee vasta syyskesällä.No niin kyllä me taisimme pettyä tuon sonnin suhteen, sillä eilen se ei voinut lehmälle mitään ja toissa päivänä oli niin virkku, että astui väkisten toisen kerran. Näin vaappuu vaaka. Sen tohtii sanoa, ettei se ollut virkku myydessäkään sillä tuomamiehet sanoivat; se ei ole saanut suurusta niin se on laiska astumaan toisinaan. Vaan Tapio on niin virkku, että heti passaamatta se tapahtuu.
Härkönen ajelee vielä tukkeja asemalle. Lantaa vedetään ja heiniä tietysti myöskin. Aina on huono keli. On niin somas kuunnella kaikki kyselevät onko isäntä kotona tarkoittaen Weikkoa. Ensin sanoin ei ole vaan he vastasivat tarkoittaneen nuorta isäntää ja nyt osaan aina sanoa. Irjakin on vielä täällä ja eipä taida olla kiirettä mihinkään. Iida aikoo lähteä kotiinsa, kun ei ole kangasta, jota kutoisi yökaudet. Kyllä se on Iitojen Iita.
Milloin tulet käymään kotona. Olemme kauran olkien hinnan nostaneet 30 p, sillä ei kukaan ota ohran olkia, jos kauran olkia saa samalla hinnalla. Weikkohan se on taas tehnyt hevoskauppoja. Komea ruuna se on vaan kai siinä on jotain vikaa, koska sen näköinen hevonen on liikkeessä. Korkein antakoon Sinulle voimaa ja älyä johtaa tätä kansa raukkaa. Lämpöinen tervehdys omaltasi.”