Kirje 1926-3-19, Helsinki
Rakkaimpani! ”Toivoin saavani tänään tietoja karjasta ym. jota lupailit, mutta petyin. Wastaan siis eiliseen kirjeeseen. Sampalle täytyy maksaa a 15 mk savenajon jälkeen. Hyvä olisi, jos hän saisi muualta töitä, mutta mökkiin ei häntä voine häätää ellei ole rikkomuksia käytöksen ym. suhteen. Tee siis tili tällä perusteella. Joko Mehtälän savenajo alkaa loppua? Onko ollut oljen ostajia? Kyllä se rehun myynti on tukkien myyntiä mieluisempaa, sillä ensi vuonna on uusi sato, mutta tukkia saa odottaa vuosikymmeniä. Omaa tarvetta varten sahalle saa vetää tyvitukkeja, että saadaan lankkuja lattioiden korjaamiseen. Myöskin Mehtälän vinttiin pitää laittaa lattia, kun siellä on tupakkaa polttavia miehiä sammalien keskellä. Sinne pitäisi vetää Jyrkältä sahanmuhia kun ruumenia ajetaan. Kenties sinne pitäisi viedä koneella puituja rukiinolkia muutamia kuormia alusrehuksi, jos vain olette sen ison suovan aloittaneet.Niiden kruununtorpparien puolesta olen puhunut ja luulen asian järjestyvän niin, etteivät joudu tuomituksi, vaan saavat puiden arvon torppiensa hintojen lyhennykseen. Ja se on edullisin kohtalo, sillä se oli suorastaan rikos, kun ei heillä ole omistusoikeuskirjoja vielä.
Alopaeus on viety Oulun läänin vankilaan. Tutkitutin monta vuotta hänen jälkiä, vaan todistajat peruuttivat puheensa niin asia hukkui siihen. Karja on hyvä vaikka mies on huono. Näin hengessäni riitelevän ostoa vastaan. Syd. terveiset Kyöstiltäsi”