Kirje 1926-4-12, Nivala
Rakkaimpani! ”Täällä koetamme parhaan mukaan ponnistella. Ilmat ovat olleet koleat. Ensimmäinen suviyö oli viime yö. Se oli nollassa ja tuuli kovasti. Nyt on kova lumipyry vaan ikkunassa muuttuu vedeksi. Se astia tai ruokakaappi on meistä hyvä ja halpa. Vähän liian hyvä Mehtälään vaan liian pieni Heikkilään.Teliini yhä korjaa kelloja. Tuvan kello on nyt jo käsissä ollut kolmatta päivää. Martti on lupautunut olemaan meillä sillä palkalla minkä lupasit ja nyt heti piti saada puku ja lakki joihin meni 575 mk. Weikon kanssa he kävivät ostamassa. Wuorelasta ei ole vielä kuulunut mitään.
Apteekin rouva kävi täällä ilmoittamassa, että olet heille kirjoittanut. Hän oli niin iloinen siitä viime lauseesta. Saa nähdä miten kauan meillä on talvea ja miten heinät riittävät, sillä taisi tulla liiaksi annetuksi, vaan ruumenia on kovasti. Teimme niin, että se iso pata pantiin ammeeksi ja siihen pantiin ohran ruumenet ja kasteltiin maidolla ja kiehuvalla vedellä ja vuorokauden kuluttua ne ovat vielä kuumia ja lehmät syövät niitä halulla. Nikkari ei ole vielä tullut. Nyt nousi niin hirveä myrsky, ettei hirveä panna ulos hevosia.
Muuruvesi ei ole lähettänyt rahaa ja meillä on kassa kaikki. Lasku lähetettiin mukaan kun kielsit jälkivaatimuksen. Kiire postiin omasi”