Rakkaat kotolaiset! ”Tänään olin ostamassa salin kalustoa kuritushuoneelta, jossa oli nyt kaksi oikein hyvää kalustoa. Lupasin ottaa niistä toisen, vaan varmasti en vielä päättänyt kumman, kun eivät tienneet tarkoin toisen hintaa, josta pidin enempi. Mutta varmasti ostan nyt toisen. Samalla ostin myös vierashuoneeseen kaksi puleerattua päästä vedettävää koivusänkyä patjoineen. Ne olivat hämmästyttävän halpoja, sillä ei maksanut kuin yhteensä 1080 mk täällä. Salin kalusto on myös hyvä. He antoivat pääministerille 20 % alennuksella. Toinen oli mahonkinen ja toinen tamminen niistä. Maksut minua hirvittää, mutta täytyy nyt kumminkin järjestää tämä kauan kaivattu asia.Tänään tänne tulee useita satoja Ameriikassa olevia suomalaisia tervehdyskäynnille. Menen heille toimeen panemaan juhlan. Ne Mehtälän syötöt minua huolettaa. Nyt pitäisi kuljettaa Leholla lehmiä, sillä siellä on syömistä, mutta kotona ei ole. Myöhemmin ne eivät syö Lehon heiniä, vaan nyt haukkaavat varmasti. Kun pojille kirjoitin tuntui olevan niin paljon hommia, ettei joutaisi Kalervo ehtoja lukemaan. Antakaa hänen levähtä ja tehdä töitä. Minä jo luettelin hänelle sopivia töitä. Jos tulee seppä niin sepänoppiin ja kirja pajaan. Se seppä on nyt hätyytettävä taloon.
Wienon viette sunnuntai-iltana asemalle. Hänelle täytynee ostaa sadetakki. Weikko sitten lähtee tiistaiaamuna. Kalervon ja tyttöjen velvollisuudet kasvavat. Etkö tule lauantaina 12 pv Kuopioon? En pyydä tänne, sillä Ingman lupasi minut juhannukseksi kotiin. Eikö ole kiltti ukko vaikka haukkuvat. Tahtoisin antaa Sinulle suullisesti ohjeita isännöimiseen. Se käy, kun menemme Kuopioon, jossa olemme ennenkin olleet. Syd. terveiset. Kirjoittakaa usein Omasi”