Rakkaimpani! ”Nyt on viime aikoja, kun näin yhdessä olemme kotona. On niin vaikea ajatella, että Weikko lähtee tuntuu siltä, etten osaa enkä tiedä mitään nyt kun Weikko lähtee, sillä entinen kaikki on unohtunut eli se aika kun ei häntä työmailla ollut. Jumala suokoon hänen siellä menestyvän. Wieno lähteekin nyt tänä perjantai-iltana sillä täällä levähdyksestä ei tule mitään. Minua kaikki hänessä niin pelottaa. Hiljainen kuume hänellä on. Sen tunnen, kun pidän häntä kädestä. Ja kaikki tämä johtuu siitä, ettei hän rupea makoilemaan vaan aina jotain puuhaa sanoen tämän vertainen ei kuulu mihinkään. Ja erityisesti ruokahalua ei ole eikä hän ole ottanut sitä lääkettä, jonka lääkäri määräsi.Kerroit valtiollisista vastamäistä ja sanoit emme niistä välitä. Mutta minä toivoisin, että niistä pistäisit kirjeeseesi, sillä silloin säilyisi Sinun näkökulmaltasi asioita nähtynä ja ne ristiriidat, joita tulee eteen, miten ne selviytyy. Se olisi niin mukavaa, sillä luulen niiden pulmain yksityisesti käsiteltynä olevan sitä, jota asiakirjat eivät kerro.
Mielelläni tulisin Kuopioon vastaasi, jos vain niin soveltuu. Tänään ruvetaan panemaan perunaa ja minun pitäisi mennä sitä Maria, joka yhtenä vuotena oli lapsilla emäntänä saattamaan autoon, sillä hänen ruumiinsa viedään Haapajärvelle. Hän kuoli Mattilaan ja siellä on hautajaiset. Korkein johtakoon työtäsi omasi”