Kirje 1926-8-4, Kotona
Rakkaimpani! ”Nyt on heinätyöt päättyneet. Tänään harjoittelijat saavat kirjoittaa raporttiaan. Tuumasimme Härkösen kanssa, että Martti ja Niilo menevät nyt äestämään ja Härkönen Eljaan ja jos Kaarlela on niin hän kolmanneksi Joelle laittamaan latojen ovia ja suovan ympärille aitaa, että saadaan lehmät sinne. Martti tuli tuohon ja sanoi, että minä tahdon yhden päivän levähtää niittytyön päälle ja enhän voinut kieltää sitä, joten äestäminen saa jäädä, sillä on niin äärettömän kuivaakin, kun ei yhtään pisaraa ole satanut sitten kun lähdit. Lehmien syöttö käy niin heikoksi, että maito loppuu kokonaan. Täytyy saada parempaan syöttöön.Lakko Kemissä on loppunut ja sinne uhkaa suutari lähteä. Hampaani ovat olleet kipeät. On täytynyt syödä pulveria. Luulen, että pääni tuli siitä kipeäksi niin kovasti, että täytyi pitää kylmää käärettä ja vieläkin se on kipeä. En ollut Mehtälässäkään niityllä enää. En jaksanut.
Maalareita ei ole näkynyt ei kuulunut. Juhola sanoi niiden tulleen Ylivieskasta. Menen maata, sillä en jaksa oikein olla yläällä Yhden sikapossun otimme talliin, sillä se näyttää porsivan. Emme uskalla viedä sikalaan, sillä jos sitä korjataan, niin ei voi siellä pitää. Itun jalka on taas kipeä, sillä kavion rajasta tuli paljon mätää ja täytyi kenkä ottaa pois. Se on se talvellinen vika. Kyllä sitä täytyy tosissaan ruveta hoitamaan, että saataisiin jalka pelastetuksi. Olen kirjoittanut Weikollekin. Lämpöinen tervehdys omaltasi”