Rakkaimpani ”Kiitos kirjeestäsi. Tänään puolelta päivin saatiin kaura maantien takana tupulle. Aamulla heti syötyä mentiin Kruuvin kanssa Joelle katsomaan kauraa, vaan se on niin vihantaa, ettei oikein hirviä vielä leikata. Päätimme tänään koota Tammalan ohrat, sillä nehän ovat kuivia. Panemme tähän kotiluuvalle. Siihen jossa on sekoitettu apulantoja. Olin sitä siistimässä ja järjestämässä ja siellä oli kaksi säkkiä Saksansalpietaria. Jätimme ne nurkkaan, etteivät tule viljojen koskettavaksi. Rukiita pitäisi myös saada koommalle. Woi kun olisi oma puimakone ja ennen kaikkea Weikko kotona niin antaisimme juosta rukiiden laariin, kun ilmat ovat niin kauniit. Kuulin, että Mehtälässäkin on ohra leikattu ja nyt kai rupeavat kauraa leikkaamaan. On ikävä, etten pääse siellä käymään. En voi jättää kotia, sillä eilenkin, kun olin pelolla olivat maalarit hakeneet vintistäkin. Nyt en ole paljon tuvasta poissa niin kauan kuin maalarit ovat. Ovat kai saaneet maalatuksi vaan ovet on tehtävä.Kuulehan kun meille tuli eilen Klaase Pajaniemen poika kysymään töitä ja minä otin. Hän on pitkä mies, vaikka ei ole ikää vasta kuin 18 vuotta. Hän kertoi isänsä olevan Sinun serkkusi. Käskin hänen panna arkivaatteet päälle ja mennä ohria kokoamaan. Saapa nähdä minkälainen mies hän on. –
Kaksi yötä nyt olen ollut yksin. En osaa oikein nukkua, sillä tuntuu niin kylmältä yksin, vaan luulen, että totun pian. Wieno oli laittanut sievän kodin lapsille. Heillä varmaan on mukava nyt olla, kun kaikki on niin omaa. Kerttu tuumasi Isolasta, jos Lyyli sitoo elämän liian yhteiseksi naapurin kanssa. Jos Wieno rupeaa itse lihomaan ja virkistymään tässä omintakeisessa puuhassa niin annamme hänen levähtää tällä tavalla luvuistaan, sillä itsekin hän aikoi tätä kokeilla. Seppä pitää kiinni Iisakista, sillä siihen pitää tehdä puuosiakin, kun ovat niin lahoja. Lämpöinen tervehdys omaltasi”