Kirje 1926-9-17, Kotona

Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Kaikki ei mene niin kuin suunnittelit. Sähköä emme saaneet aina, joten puinti myllyllä kesti torstaihin 11 asti. Sitten muutossa meni, että hiukan saimme puiduksi ja satoi kovasti. On se ulkona semmoista tuherrusta, kun sataa. Nyt emme saa Mehtälään tällä viikolla konetta, sillä kyllä täältä Korpihaalta tulee ohria kaksi kuormaa saralta ja eikö niitä ole 22 sarkaa ja suuria kuormia tuleekin. Tuo rysky ei ollutkaan hyvä ohrille, sillä puolet tulee sitä törkyä, joista ei siikaset katkea. Tuli toki seppä joka meni tarkastamaan mikä siinä on vikana. Seppä toi heinänsiemeniä 100 kg ja minun täytyi sanoa, ettemme voi rahan tähden ottaa ja hän kyllä ymmärsi. Juholakin lupasi 11 1/2 kg. Ne viedään sinne.Nyt tänä perjantaiaamuna, kun aloin tätä kirjoittamaan oli pilvessä vaan nyt aurinko paistaa melkein selkeältä taivaalta, niin vaihtelevaa on ilma. Se retkikunta kävi eilen 18 henkeä ja kylmä sade ja matalat kengät, valkoiset hienot sukat niin arvaat miltä tuntuu. Kahvit annoin vaan eihän heitä sopinut viedä ulos kuin tähän kartanon ympärille.
Kerttu pyysi luokkansa kanssa käymään täällä ja minä otan heidät niin mielelläni vastaan. Tuntuisihan se oikein mukavalta yhdenkään opettajan nähdä meidän lasten koti, joita niin monta on ollut siellä koulussa. Voi kun olisi pouta ja saisimme puiduksi täällä, että pääsisimme Mehtälään. Ja kun tuo rysky tulisi kuntoon, sillä kyllä nyt on sotkua. Oikein kiire sydämessäni. En voinut viime yönä nukkua. Korkein suojatkoon työtäsi omasi”